C.L. Taylorin The Island on psykologinen trilleri, joka vie lukijan syrjäiselle saarelle, jossa salaisuudet ja jännitteet kasvavat kuin myrskypilvet. Tarina alkaa, kun päähenkilö, livetravel-bloggaaja, päättää lähteä saarelle osallistuakseen eristyksissä olevaan ohjelmaan. Tavoitteena on päästä pakoon kiireistä elämää ja ottaa irtiotto, mutta nopeasti käy ilmi, että saari ei ole pelkästään rauhallinen pakopaikka. Kun vieraita alkaa kadota ja outoja asioita tapahtuu, epäilykset heräävät: onko kaikki sittenkin vain juonittelua? Taylor rakentaa upeasti jännitystä eristyksessä, jossa jokainen liike ja valinta tuntuu olevan elämän ja kuoleman kysymys. Saari toimii eräänlaisena vankilana, jossa salaisuudet ja piilotetut menneisyydet nousevat pintaan tavalla, joka pakottaa niin hahmot kuin lukijatkin pohtimaan, mitä on totta ja mitä ei.
The Island ei ole vain perinteinen rikosromaani, vaan se sekoittaa erinomaisesti psykologisen jännityksen ja kauhun elementtejä. Taylor osaa käyttää ympäristön uhkaavaa luonteenpiirrettä intensiivisen tunnelman luomiseen – saari ei ole pelkästään kaunis, se on myös pelottava. Taylor ei kiirehdi, vaan vie lukijaa syvemmälle hahmojen pelkoihin ja epäluuloihin. Eristäytyminen saarella tuo esiin sisäisiä kamppailuja, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin murhatutkimus itsessään. Hahmot, jotka alun perin vaikuttavat harmittomilta lomailijoilta, alkavat paljastaa synkkiä puoliaan, ja luku luvulta tulee yhä selvemmäksi, että joku heistä on valmis menemään pitkälle suojellakseen omia salaisuuksiaan. Karmivat käänteet ja yllätykset tekevät tästä trilleristä sen, mitä se on – lumoava ja ahdistava lukukokemus.
Taylor onnistuu luomaan vahvoja hahmoja, joiden motiivit eivät ole koskaan yksinkertaisia. Päähenkilö, joka aluksi vaikuttaa vain turhautuneelta lomailijalta, paljastuu kerroksellisemmaksi kuin aluksi luulisi. Hänen suhtautumisensa salaisuuksiin ja menneisyyteen on täynnä ristiriitoja, ja tämä tekee hahmosta sekä inhimillisen että mielenkiintoisen. Koko joukko vieraita, joiden kanssa päähenkilö jakaa saaren, on täynnä omia varjojaan – jokaisella on jotain salattavaa. Lukija ei voi olla varma, kuka on syyllinen ja kuka ei. Taylor hyödyntää taitavasti epäluuloa ja petosta, ja jokainen hahmo on mahdollinen syyllinen – ja epäilty. Tämä epävarmuus saa lukijan epäilemään jokaista sanaa ja jokaista liikettä, mikä vain lisää jännitystä ja vangitsee lukijan aina viimeiselle sivulle asti.
Kun The Island lähestyy loppuaan, Taylor vie lukijan odottamattomiin ja järkyttäviin käänteisiin. Loppuratkaisu ei ole perinteinen ja se ei tyydy antamaan lukijalle täydellistä, selkeää vastausta, vaan jättää jälkeensä useita avoimia kysymyksiä ja pohdintoja. Kirja ei pääty sellaiseen tyhjään ratkaisuun, johon monet perinteiset rikosromaanit tyytyvät, vaan se jättää jälkeensä syvällisiä kysymyksiä siitä, mitä tapahtui ja miksi. Tämä on se, mikä tekee The Island -romaanista niin vaikuttavan – sen kyky yhdistää jännitys, psykologinen syvyys ja epäselvä totuus tavalla, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Loppu ei ole vain ratkaisu, vaan myös herätys siitä, kuinka vähän voimme koskaan todella tietää muista ihmisistä ja kuinka salaisuudet voivat pysyä piilossa jopa kaikkein älykkäimmiltä.