Nita Prose tuo rikoskirjallisuuteen tuoreen ja epätavallisen näkökulman päähenkilönsä, Molly Grayn, kautta. Molly on hotellin siivooja, joka on koko elämänsä ajan kokenut itsensä ulkopuoliseksi. Hänen elämässään on kuitenkin käänne, kun hän löytää rikkaan vieraansa kuolleena hotellihuoneestaan. Tämä löytö laukaisee tapahtumaketjun, jossa Molly huomaa itseään syytettävän murhasta, jonka hän ei osaa ymmärtää. Molly ei ole perinteinen rikoskirjallisuuden sankari – hän ei ole salapoliisi, eikä hänellä ole taustaa rikostutkinnassa. Sen sijaan hän on henkilö, joka elää maailmassa, jossa kaikki on hänelle outoa ja monesti väärin ymmärrettyä. Hänen yksinkertainen ja suoraviivainen ajattelutapansa on se, mikä tekee hänestä niin koskettavan ja uskottavan päähenkilön. Lukijalle avautuu Mollyn maailma, jossa rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat lähes ainoat kiintopisteet, mutta samalla hänen hahmonsa kasvaa ja kehittyy rikoksen ympärillä.
Vaikka The Maid on perinteinen dekkari, siinä on myös syvällisiä pohdintoja inhimillisyydestä, eriarvoisuudesta ja yksinäisyydestä. Prose osaa yhdistää rikostarinan hienosti tarkkaan, mutta lempeään hahmokuvaukseen, jossa kietoutuvat yhteen huumori, suru ja epäoikeudenmukaisuus. Molly on epäilemättä epävarma ja sosiaalisesti kömpelö, mutta tämä tekee hänestä enemmän kuin vain rikoksen selvittäjän – hänestä tulee symboli kaikille, jotka kokevat itsensä ulkopuolisiksi. Tarinan eteneminen ei perustu vain rikoksen ratkaisemiseen, vaan myös siihen, miten ihmiset suhtautuvat Mollyn kaltaisiin 'erilaisiin' henkilöihin. Kun epäilykset alkavat kohdistua häneen, lukija joutuu pohtimaan, onko yhteiskunta valmis hyväksymään sellaisia, jotka eivät sovi perinteisiin malleihin. The Maid ei siis tarjoa vain murhamysteerin, vaan se toimii myös tarkkana yhteiskuntakritiikkinä, jossa rikoksen ratkaisun lisäksi pohditaan moraalia, oikeudenmukaisuutta ja ihmisyyttä.
Nita Prose ei ole vain luonut yksinkertaista dekkaria, vaan hän on taitavasti yhdistänyt jännityksen ja huumorin tavalla, joka tekee tästä romaanista ainutlaatuisen. Hänen kykynsä tuoda hahmojen erikoispiirteet esille niin, että niistä tulee sekä koskettavia että humoristisia, on ilmiömäinen. Lukija tuntee helposti myötätuntoa Mollyn kohtaamia vaikeuksia kohtaan, mutta samalla nauraa hänen epäonnistuneille sosiaalisille tilanteilleen. Tällainen huumori ei kuitenkaan ole väheksyvää tai halveksuvaa; se on enemmänkin lämmintä ja empaattista. Prose onnistuu luomaan maailmansa, jossa huumori ei ole pelkästään kevennystä, vaan se tuo esiin ihmisten haavoittuvuuden ja heidän yksinäisyytensä. Tämä tekee The Maid -romaanista sekä jännittävän että lohdullisen lukukokemuksen, jossa lukija ei voi olla tuntematta myötätuntoa päähenkilöä kohtaan.
The Maid ei ole vain rikosromaani – se on myös kertomus siitä, kuinka syyllisyys ja viattomuus sekoittuvat, kun kukaan ei halua uskoa, että tavallinen siivooja voisi olla murhaaja. Prose ei tarjoa perinteistä mustavalkoista maailmaa, jossa rikolliset ovat helposti tunnistettavissa, vaan hän vie lukijansa tutkimaan, kuinka totuus usein jää varjoon, ja kuinka ihmiset voivat epäonnistua huomaamaan sen, mikä on oikeasti tapahtunut. Mysteeri ei paljastu heti, eikä lukija voi olla varma, kuka on syyllinen ja kuka ei. Tämä epävarmuus pitää lukijan koukussa, ja tekee The Maid -romaanista jännittävän ja palkitsevan lukuelämyksen. Kaiken kaikkiaan teos on viehättävä, älykäs ja mieleenpainuva, ja se jää varmasti elämään lukijan mielessä pitkään.